Korkeasaaren entinen johtaja Seppo Turunen on viime vuonna julkaistun Lemmikkielämää -kirjansa jälkeen yrittänyt saada koiranomistajissa reaktiota aikaan puheenvuoroillaan, joita hän on esittänyt Helsingin Sanomissa (12.6.2011 ”Eläinfysiologi tuomitsee koirien pidon viihdykkeenä” ja  13.2.2012 ”Korkeasaaren ex-johtaja Turunen: lemmikeistä luovuttava” ja 15.2 ”Eläinbisneksen rohkea kriitikko” ). Jostain syystä koirakansa ei ole kuitenkaan provosoitunut Turusen näennäisen radikaaleista kannanotoista. En myöskään minä ole sitä tehnyt.

Turusen kirjaa en ole vielä ehtinyt lukea ja tässä kirjoittamani  perustuu siten  ylläoleviin  HS:n artikkeleihin.  Mihin Turunen oikeastaan pyrkii lemmikkien pidon kritiikillään ? Jos hän kritisoi lemmikkikoirien rodunjalostusta niin olen täysin hänen kanssaan samaa mieltä, sairaaksi jalostettujen ja liikevaihdon välineinä toimivien lemmikkien pidosta tulisi luopua. Jos hän taas tarkoittaa, että myös ns. jalostamattomien koirien pidosta tulisi luopua olen hänen kanssaan täysin eri mieltä.

Koirien jalostustoiminta eli ihmisen valitsemien koirien tarkoituksellinen astuttaminen on nykymuodossaan liiketoimintaa, joka usein johtaa eläinsuojelullisiin ongelmiin kuten pentutehtailuun. Jos kasvattaja myy yhden koiranpennun, joita hänellä voi olla myynnissä samalla kertaa yhdestä jopa kymmeneen, tuhannen tai jopa kahden tuhannen euron hintaan, niin ei kyseessä voi olla täysin pyyteetön jalostustoiminta.

Kodittomaksi joutuneelle koiralle kodin etsiminen ei sitä vastoin millään tavoin ole liiketoimintaa. Koteja kodittomille koirille etsivät yleensä voittoa tavoittelemattomat eläinsuojeluyhdistykset ja uuteen kotiin menevästä koirasta veloitetaan vain kulukorvaus luovutussopimusta tehtäessä. Eettisesti kestävä kodin etsintä kodittomalle koiralle lähtee aina koiran tarpeista, ei siitä mitkä koiralle kodin antavan ihmisen tarpeet lemmikkiään kohtaan ovat.  

Turunen niputtaa yhteen kaikki lemmikkieläimet (lemmikkieläin voidaan muuten määritellä sekä ihmisen kanssa asuvaksi eläimeksi että ihmisen omistamaksi eläimeksi); luonnosta lemmikiksi otetut luonnonvaraiset  eläimet ja näiden jälkeläiset eli ne jotka eivät ole sukupolvien ajan  oppineet elämään ihmisen kanssa ja  ihmisen kanssa sukupolvien ajan  elämään oppineet lemmikkieläimet. Korkeasaaren entisenä johtajana Turunen on huolissaan luonnonvaraisten eksoottisten eläinten kuten matelijoiden päätymisistä lemmikkieläimiksi ihmisten asuntoihin pieniin terraarioihin ja häkkeihin.  Myös minä olen Turusen lailla huolissani luonnonvaraisten eläinten päätymisestä ihmisten koteihin, mutta yhtälailla olen huolissani näiden luonnonvaraisten eläinten päätymisestä eläintarhojen omistukseen vähän  isompiin terraarioihin ja häkkeihin.

Turusen mielestä luonnonvaraiset ja vankeudessa syntyneet eläimet  voivat hyvin hyvissä eläintarhoissa verrattuna kodeissa eläviin ja erityisesti kaupunkikodeissa eläviin lemmikkieläimiin.  En tiedä kuinka paljon maailman kaikissa eläintarhoissa on luonnonvaraisia ”lemmikkieläimiä”  tai vankeudessa syntyneitä "lemmikkieläimiä" ja kuinka hyvin hoidettuja nämä kaikki eläintarhat ovat, mutta monen eläintarhan häkeissä näkemäni eläimen elinolosuhteet eivät mielestäni ole olleet hyvät.

Toisaalta tiedän, että suurin osa Suomessa elävistä noin puolesta miljoonasta kotilemmikkikoirasta pääsee viettämään hyvää elämää, johon kuuluu päivittäinen riittävä liikunta ja virkkeellinen toiminta ihmisen ja oman lajikumppanin seurassa. Tiedän myös että ihmisen välinpitämättömyyden vuoksi maailmassa on aivan liian paljon holtittomasti lisääntyviä koiria, jotka joutuvat elämään kurjaa elämää ”vapaana” kulkurina ja että näille miljoonille kodittomille koirille on lottovoitto päästä sellaisen ihmisen lemmikiksi, joka osaa pitää koirasta huolta ottaen huomioon sen tarpeet; sellaisen ihmisen lemmikiksi, joka ei pidä koiraa pelkästään omana viihdykkeenä. 

Maailman kulkukoiraongelma ja hylättyjen koirien ongelma ei tule ratkeamaan ennen kuin koirien holtiton jalostustoiminta ja lisääntyminen pannaan kuriin maatasoisella ja  EU- tasoisella  lainsäädännöllä. Lisäksi maissa joissa on kulkukoiraongelma, valtioiden tulisi tukea koirapopulaatioiden sterilointi-projekteja. Myös lemmikkien sirutuspakko ja eläinajokortti lemmikkien omistajille olisivat eläinsuojelullisia parannuksia koirien pitoon. Kun nämä eläinsuojelulliset päämäärät  joskus saavutettaisiin niin varmasti huomattaisiin että  enää ei olisi tarvetta luopua koirista lemmikkieläminä.

Koiranruoan ekologinen  jälki, jota Turunen pitää eläinsuojelullisten syiden lisäksi syynä miksi lemmikeistä tulis luopua kokonaan  pitkällä aikavälillä,  on sitten ihan oma aiheensa, johon en tässä ota kantaa. Mainitsempa vain että meillä koirat syö pääasiassa teurasjätteitä.