Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu löytöeläinten maahantuonnista. Keskustelu alkoi Suomen Eläinlääkäriliiton 27.1.2010 antamasta linjauksesta:
”Pelastustarkoituksessa tapahtuva yksittäisten eläinten maahantuonti ei ole eläinsuojelullisesti perusteltua. Maahantuonti aiheuttaa merkittävän riskin sekä kansanterveydelle että eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille.
Autettavia eläimiä on myös kotimaisissa löytöeläintaloissa ja että eläimen auttaminen paikan päällä ulkomailla on eläinsuojelullisesti perusteltua.”
Kannanotton mukaan eläinsuojelutyötä on vain Suomessa elävien kotimaisten eläinten auttaminen sekä ulkomaisten eläinten auttaminen paikallisesti siinä maassa missä ne elävät, ei Suomesta käsin ulkomaisen eläimen auttaminen tuomalla koditon koira maahan siinä tarkoituksessa, että se saa kodin.
Kansanterveydellisen riskin ja maaahantuonnista muille eläimille aiheutuvan terveys ja hyvinvointiriskin lisäksi eläinlääkäriliitto on perustellut kantaansa sillä, että kulkukoira- tai hylättyjen koirien ongelma eivät ratkea auttamalla muutamia yksilöitä (Yle Aamu-tv 18.4, Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Sanna Hellstömin haastattelu).
Jos suomalaiset ja monet muut Euroopan maiden kansalaiset eivät auttaisi löytökoiria Euroopassa etsimällä niille koteja kansainvälisesti, kulkukoirien ja hylättyjen koirien aiheuttama riskit eri maiden kansanterveydelle ja eläinten hyvinvoinnille olisivat todennäköisesti paljon suuremmat kuin mitä ne tällä hetkellä ovat. Se, että kansainväliset adoptiot ovat tulleet osaksi monien koiratarhojen arkea viimeisen kymmenen vuoden aikana tarkoittaa, että kulkukoirien terveyttä hoidetaan eikä anneta esimerkiksi rabiesta vastaan rokottamattomien sairaiden koirien kulkea kaduilla siinä määrin kuin aikaisempina vuosina. Eurooppalaisilla koiratarhoilla tuskin olisi yhtä suurta tarvetta pitää koirien rokotuksista ja terveydestä hyvää huolta tai steriloida ja kastroida koiria jos kansainvälisiä adoptioita ei olisi ja lähes kaikki tarhoille joutuvat koirat jouduttaisiin lopettamaan. Koiratarhat eivät yleensä saa mitään yhteiskunnan tukea ja toimivat vapaaehtoistyöntekijöiden voimin.
Löytöeläinten kansainvälinen adoptiotoiminta tapahtuu koiratarhoilla yleensä paikallisen auttamisen, kuten sterilointien ja kastrointien rinnalla. Paikalliset adoptiot ovat yleensä hyvin pieni osa tarhojen toiminnassa monessa maassa. Paikalliset eivät yleensä halua tarjota kotia kulkukoiralle tai hylätylle koiralle. Useissa maissa jopa 80 % prosenttia tarhojen adoptioista on kansainvälisiä joskus jopa vielä suurempi määrä.
Kulkukoira tai hylättyjen koirien ongelmaan paras paikallinen ratkaisu on koirien sterilointi ja kastrointi sekä terveyden hoito, johon kuuluvat mm järjestelmälliset rokotuskampanjat (WSPAn suositus). Nämä toimet ovat samalla osa koiratarhojen paikallista valistustyötä. Kun paikalliset ihmiset näkevät miten eläimistä tulisi pitää huolta, asennemuutokseen on lyhyempi matka ja eläinten hylkäämiset paikallisesti toivottavasti vähenevät.
Kansainväliset adoptiot ovat eläinsuojelulllisesti perusteltavissa sillä että ne mahdollistavat koirien terveydestä huolenpidon ja antavat mahdollisuuden yhdelle yksilölle elää laadukas elämä kotiutettuna tarhalla eletyn stressaavan elämän sijaan. Ulkomaisen löytöeläimen maahantuonti on eläinsuojeluteko, mikäli eläimen hyvinvointi huomioidaan maahantuonnnin aikana ja sen jälkeen ja tautiriskit minimoidaan kaikin mahdollisin toimenpitein.
Suomessa ei ole kulkukoira ja hylättyjen koirien ongelmaa siinä mittakaavassa kuin monessa Euroopan maassa. Karanneet koirat yleensä löytävät kotiinsa ja hylkäämisiä on vähän. Esimerkiksi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä on vuosittain noin 20 kotia hakevaa koiraa. Eläinsuojelutyön tekeminen kotimaassa ei poissulje sitä etteikö samalla voisi tehdä eläinsuojelutyötä ulkomaisia löytökoiria auttaen.
Sen sijaan että Suomen Eläinlääkäriliitto pyrkii saamaan ulkomaisten löytöeläinten maahantuonnin loppumaan, olisi hyvä miettiä, että miten erilaisten tautien tuleminen Suomeen voitaisiin estää muulla eettisemmällä tavalla. Yksi tapa ehkäistä tautiriskejä on kouluttaa sekä eläinlääkäreitä että kansalaisia tunnistamaan, hoitamaan ja testaamaan eri maissa löytöeläimillä ilmeneviä tauteja.
Evira järjestää 11.5 koulutuksen tarttuvista eläintaudeista, jonne innokkaana ilmottauduin mukaan. Viime viikolla tuli viesti, että tilaisuus on tarkoitettu vain eläinlääkäreille. Myös me ulkomaisten löytökoirien omistajat kaipaamme päivitettyä tietoa ulkomaisista taudeista ja siitä miten niitä voi ehkäistä ja hoitaa, jotta meidän olisi mahdollista pitää tarpeeksi hyvää huolta omien koiriemme terveydestä ja siitä että ne eivät pääsisi levittämään mitään Suomessa harvinaista tautia muihin lemmikkeihin.
