Suomessa on voinut seurata MTV3 Ava kaapelikanavalla Hollywood julkkis “koirankuiskaaja” Cesar Millanin menetelmiä ratkaista koirien ja ihmisten välisiä ongelmia. Myös netistä voi seurata miten tämä charmikas latinomies panee laumajärjestyksen perheissä uusiksi. Millanin koulutusmenetelmiin kuuluu mm. koiran väkisin selättäminen ja koiran kurkun kuristaminen pannan ja hihnan avulla.

Miksi Millan on noussut suureen suosioon arveluttavilla koulutusmenetelmillään. Osittain suosion syynä on varmasti se että hän on saanut maineikkaan National Geographyn tukijakseen, mutta hyvä markkinointikoneisto ei selitä sitä miksi ihmiset ovat valmiita uskomaan että koiraa pitää kouluttaa fyysisesti rankaisevilla menetelmillä.

Koira on saanut Suomessa oman arvostetun aseman ihmisperheen jäsenenä, mutta miksi tätä rakasta perheenjäsentä ollaan yhä edelleen valmiita käsittelemään kovakouraisesti ja niin että koiran omaa tahtoa tai tuntemuksia ei huomioida ?

Johtajuusoppi jonka mukaan koirat pyrkivät heti tilaisuuden tullen pomoksi perheessä jollei sitä pidetä ns. “käskyn alla” ja minimoida koiran oma vapaa tahto, elää sitkeästi ihmisten mielissä, vaikka se on tiedepiireissä jo kumottu. Se miksi ihmiset eivät ole valmiita hylkäämään tätä aikansa elänyttä johtajuusteoriaa selittynee sillä että se palvelee eri tavoin erinomaisesti ihmisen tarpeita.

Ihminenhän on perusluonteeltaan sellainen että haluaa nopeita ratkaisuja ongelmiin. Rankaisemalla koiraa voidaan saada näennäisesti nopeita ratkaisuja koiraongelmiin ihmisen näkökulmasta. Ihmisellä on myös taipumus “ulkoistaa” ongelmat ja mikä sen kätevämpää kuin ulkoistaa koiran ongelmat esimerkiksi sillä verukkeella että koirien ongelmat eivät voi olla meidän ongelmia, koska olemme eri lajia ja puhumme eri “kieltä”. Miksi siis meidän pitäisi muuttaa omaa käytöstämme tai jopa muokata ympäristöämme koiran mielen mukaiseksi varsinkin kun vaarana on koko ajan se että koira kaappaa valta-asemamme perheessä ?

Olisi jo aika alkaa kuunnella mitä koira meille viestittää. Jos tehdään tietoinen päätös että koira ei ole mikään todellinen uhka asemallemme perheessä ja ymmärretään että koiran ongelma on aina koko perheen ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, voitaisiin päästä jo pitkälle koiran ymmärtämisessä. Kun vielä herkistetään omat vaistot sille mitä oma koira missäkin tilanteessa kokee miellyttävänä ja mitä epämiellyttävänä, on meidän mahdollisuus saada koira tekemään asiota juuri niinkuin me haluamme ilman että meidän tarvitsee tarvitsee käyttää rankaisuja koulutuksessa. Monet koiranomistajat ovat nämä valinnat jo tehneet, mutta liian moni vielä haluaa katsoa koiran maailmaa pelkästään omasta ihmisvinkkelistään eikä halua perehtyä siihen miten koira oppii niin että saadaan koiran, ei ihmisen kannalta parhaat oppimistulokset.